Sosiaaliset suhteet ihmisyyden ydintarpeena
Jokaisella ihmisellä on perustavanlaatuinen ydintarve kuulua johonkin. Tämän ydintarpeen täyttymättömyys eli puute toimivasta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta uhkaa oppimista, hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Tutkimustemme perusteella jo pienet lapset kokevat yksinäisyyttä, ostrakismia eli tahallista tai tahatonta ulkopuolisuuteen sulkemista, sosiaalisia pelkoja ja puutteellisista sosiaalisista suhteista aiheutuvaa ahdistusta. Nuoruudessa nämä tunteet usein voimistuvat ja pitkittyvät.
Kokemus ulkopuolisuudesta saa ihmisen tuntemaan uhkaa omaa olemassaoloaan, merkityksellisyyttään, yhdenvertaisia vaikutusmahdollisuuksiaan ja tasa-arvoaan kohtaan. Kokemus aktivoituu aivoissa sosiaalisena kipuna ja tunteena uhasta omia psykologisia perustarpeita kohtaan. Uhkaavana koetut tilanteet aikaansaavat stressireaktioita ja pelkotiloja, joista selviäminen ilman psyykkistä sairastumista vaatii yksilöiltä erilaisia itse- ja tunnesäätelyn taitoja. Pitkittyessään kokemus ulkopuolisuudesta aiheuttaa fysiologisten reaktioiden lisäksi kognitiivista kuormittuneisuutta sekä tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen tason muutoksia, jotka edelleen johtavat internalisoivaan tai eksternalisoivaan oireiluun ja riskiin psyykkisille ja fyysisille sairauksille, lisääntyvään palvelutarpeeseen sekä opintojen mahdolliseen keskeytymiseen. Pahimmillaan tunne ulkopuolisuudesta voi johtaa voimakkaaseen eristäytymiseen tai ilmetä väkivaltaisena, radikalisoituneena toimintana tai jopa ääritekoina.
Yksinäisyyden ja ostrakismin syntymekanismien, kontekstuaalisuuden ja erilaisten vaikutusketjujen lisäksi luennolla esitellään Right to Belong -konsortiossa toteutettavia interventio- ja preventio-ohjelmia sekä niiden ensimmäisiä tuloksia.